KUKAT HAUTAJAISIIN

Surulaite 1

Surulaite 1

Surulaite 2

Surulaite 2

Surulaite 3

Surulaite 3

Surulaite 4

Surulaite 4

Surulaite 5

Surulaite 5

Surulaite 6

Surulaite 6

Surulaite 7

Surulaite 7

Surulaite 8

Surulaite 8

Surulaite 9

Surulaite 9

Surukimppu 10

Surukimppu 10

Surukimppu 10

Surukimppu 10

Surukimppu 11

Surukimppu 11

Surukimppu 12

Surukimppu 12

Surukimppu 13

Surukimppu 13

Surukimppu 13

Surukimppu 13

Surukimppu 14

Surukimppu 14

Surukimppu 15

Surukimppu 15

Surukimppu16

Surukimppu16

Surukimppu16

Surukimppu16

Surukimppu 17

Surukimppu 17

Surukimppu 18

Surukimppu 18

Arkkulaite 1

Arkkulaite 1

Arkkulaite 2

Arkkulaite 2

Arkkulaite 3

Arkkulaite 3

Arkkulaite 4

Arkkulaite 4

Arkkulaite 5

Arkkulaite 5

Arkkulaite 6

Arkkulaite 6

Arkkulaite 7

Arkkulaite 7

Arkkulaite 8

Arkkulaite 8

Arkkulaite 9

Arkkulaite 9



Kukkalaitteiden omistusosia:

Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi.
Kiitollisena äidille (isälle).
Kaivaten sinua äiti (isä).
Rakkaudella äidille (isälle).
Äitiä (isää) muistaen.
Äidin (isän) muistolle.
Suurella rakkaudella.
Muistosi säilyy aina.
Olet aina sydämessäni.
Rakastettu – kaivattu.
Kiitollisena muistaen.
Syvästi kaivaten.
Jälleennäkemisen toivossa.
Lepää Herrasi huomassa.
Lepää rauhassa.
Jumalan rauhaa.
Rauhaisaa lepoa.
Lämmöllä muistaen.


Muistolauseet - värssyt:

Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.

Oi taivaan Isä rakkahin lepo lempeä hänelle anna. Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

Takana elämän tuulet edessä rauha – iäisyys
Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo.

Pois kutsui Herra jo uupuneen, tien pitkän kulkea antoi. Ajan katsoi Herra täyttyneen. Ikirauhan luoksensa kantoi.

Vaikene sielu kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin. Yksi portti vain hiljaa aukes, joka iäksi suljettiin.

Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien kultaiset muistot.

Sydän lämmin ei syki enää. Muistosi kallis iäti elää.

Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.

Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.

Ei tunne tietänsä ihminen eloon haihtuva hetkinen.

Vaikene sielu kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi, ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.

Herra sinun kädelläsi on päiviemme määrä.

Ei tunne tietänsä ihminen eloon haihtuva hetkinen.

Kuin sammuis valo tähtien pois lähtö on hyvän ihmisen.

Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepohon väsynyt matkamies.

Jo päättyi matkasi mainen, hyvä rauha sun ympäröi.

Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä on katoava varjoon.

On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.

Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinneppä lapseni saatan.

Tummat ovat surun kukat. Valoon varjot unohtuvat.

Neuvot hyvät, muistot kauniit, jätit tänne lapsilles’. Oi siitä kiitos.

Ole siunattu äiti ja puoliso hellä, suru raskas on meillä sydämellä.

Siunattuja ovat askeleet, siunattuja ovat murheen kyyneleet.

On tuonen lehdossa rauhaisaa, siell’ uupunut sydän levon saa.

Äkisti astuit kuolon tielle. Kaipauksen jätit meille.

Taivaan kotiin ihanaiseen sä läksit isä (äiti) luotamme. Hiljaa aamunkoitteessa (illan saapuessa) nukuit kuolon unehen.

Yön siivet jo peittävät ehtoon. Hän siirtyy muistojen lehtoon.

On päättynyt rakkaamme maallinen retki, niin yllättäen tuli lähtösi hetki. Olkoon leposi rauhaisaa, pyhää.

Ahersit ahkerasti tehden työtä, päivä riittänyt ei valvoit yötä. Nurkumatta pelon kuorman kannoit.

Sammui loiste silmäin valon, taukosi sykintä sydämen jalon.

Kuihtuvat kummulla kukat nää. Muistosi kallis jälkeen jää.

Oli vuoro sun lähteä varhain, kun päivä on kukkiva, parhain.

Elämänpurtesi rantaan laski, punertaa taivaalla ehtoon vaski.

Yön siivet jo peittävät ehtoon. Hän siirtyy muistojen lehtoon.

On päättynyt rakkaamme maallinen retki, niin yllättäen tuli lähtösi hetki. Olkoon leposi rauhaisaa, pyhää.

Mentyäsi päivä pilveen käy valon sädettä ei yössä näy.

Lujimmatkin siteet katkeavat kerran. Ikuista vaan on rakkaus Herran.


Etäällä, täältä kaukana maasta, ei enää tuska ei murhe raasta.

Neuvot hyvät, muistot kauniit, jätit tänne lapsilles’. Oi siitä kiitos.

Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät. Kultaa sun muistosi kirkkaimmat päivät.

Ei elämä sammu kuolemaan, vain, vaihtuu uuteen parempaan.


Muistosi jätit rakkaat meille, sekä syvän kaipauksen, kiitos suuresta rakkaudestasi.

Ken tulkita voi kaiken tarkoituksen me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.

Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.

Maailman jos myrskyt pauhaa, ei se estä untasi. Suloinen on sulla rauha, ihana on unesi.

Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus.

Tuonen viitta, rauhan viitta, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.

Vie yli suuren virran viimeinen silta maan. Soittavat lähtöä kellot kullekin vuorollaan.

Ei ole iäksi mennyt, joka lähti. Katso jo kirkastuu tähti.

Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät. Kultaa sun muistosi kirkkaimmat päivät.

Rakkauteeni hellään, hyvään, kiedon unesi syvään.

Hiljaa kuolon kello lyö, päättyi isän päivän työ. Haudan lepoon kutsui väsyneen.

On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa.

Yksin tietä kuljen kuvasi muistooni suljen.




Kukkalaitteiden hinnat vaihtelevat koon ja kukkavalinnan mukaan.
Surukimput alkaen 35 eur
Surulaitteet ( sienikahvaan tehdyt ) alkaen 60 eur